Ihon uudistumiskyky – elintärkeä ominaisuus, jonka ansiosta iho pystyy toimimaan suojamuurina kehon ja ulkomaailman välillä. Pienikin vaurio tässä suojakerroksessa voi johtaa vakaviin seurauksiin, joten keho reagoi vaurioon välittömästi. Kaikki iholle kohdistuvat vauriot, olipa kyseessä sarveissolujen hilseily, naarmu, hiertymä tai palovamma, käynnistävät välittömästi korjausprosessin.
Se, että ihon vaurioituminen aktivoi uudistumisprosessin, on ollut tiedossa jo antiikin ajoista lähtien. Keskiaikaiset parantajat, jotka usein hoitivat huonosti paranevia haavoja ja haavaumia, osasivat hyödyntää kontrolloitua ihovauriota nopeuttaakseen haavan paranemista. Tätä varten he käyttivät monenlaisia menetelmiä kirurgisesta lansetista korkeaksi kuumennettuun rautaan.
Uudistumisprosessit eivät kuitenkaan liity vain akuutteihin vaurioihin – ne tapahtuvat ihossa jatkuvasti. Epidermiksessä tämä tarkoittaa sarveissolujen hilseilyä, tyvisolukerroksen solujen jakautumista, erilaistumista ja migraatiota. Dermiksessä taas tapahtuu jatkuvaa kollageenin, elastiinin ja glykosaminoglykaanien hajoamista ja synteesiä.
Nuorella iällä nämä uudistumisprosessit toimivat nopeasti. Iän myötä epidermiksen uusiutuminen hidastuu, dermiksen soluväliaineen hajoaminen kiihtyy, ja uusien rakenteiden synteesi vähenee. Samanaikaisesti kudokseen kertyy vaurioituneita proteiineja, jotka syntyvät joko geneettisten virheiden tai ulkoisten tekijöiden, kuten UV-säteilyn, vaikutuksesta.
Ihon uusiutumisprosessi on hyvin samankaltainen kuin sen regeneraatio, ja sitä voidaan stimuloida kontrolloidulla epidermiksen vaurioittamisella. Kuitenkin, toisin kuin muinaisissa haavanhoitomenetelmissä, joissa palovammojen ja arpien syntyminen ei ollut ongelma, kosmetiikassa tavoitteena ei ole ainoastaan ihon palauttaminen, vaan myös sen ulkonäön parantaminen. Tästä syystä kemialliset kuorinnat yleistyivät vasta, kun niistä kehitettiin riittävän turvallisia ja tehokkaita menetelmiä – vaikka ihon hionnan ja syövyttävien aineiden käyttö kauneudenhoidossa on ollut tunnettua jo tuhansia vuosia.
Kiinnostus kemiallisiin kuorintoihin kasvoi merkittävästi viime vuosina, kun fotovanhenemisen käsite vakiintui. Tämän teorian mukaan suurin osa ihon ikääntymiseen liittyvistä muutoksista, kuten rypyt, hyperkeratoosi, pigmenttiläiskät ja hiussuoniverkostot, johtuu UV-säteilyn aiheuttamista vaurioista, joita voidaan suurelta osin korjata.
Kemialliset kuorinnat ovat osoittautuneet erinomaiseksi tavaksi torjua vanhenemista, sillä ne voidaan toteuttaa kauneushoitoloissa ilman kirurgisia toimenpiteitä. Nykyään on olemassa lukuisia kemiallisen kuorinnan menetelmiä, joissa käytetään erilaisia yhdisteitä, kuten alfa- ja beeta-hydroksihappoja (AHA ja BHA), fenolia sekä trikloorietikkahappoa (TCA). Ei ole yllättävää, että moni ajattelee ihon uusiutuvan kuorinnan jälkeen yhtä helposti kuin satuprinsessan taikamuutos. Käytännössä prosessi ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen.
Tänä päivänä kemialliset kuorinnat eivät ainoastaan auta ihoa uusiutumaan, vaan myös antavat sille mahdollisuuden palata nuorekkuuteen. Ne ovat tehokas ase vanhenemista vastaan.
Comments