Osa 1: A-vitamiinin puutos ja liikasaanti: syyt, seuraukset ja vaikutukset ihoon
A-vitamiini on välttämätön elimistön normaalille toiminnalle. Se osallistuu solujen uusiutumiseen, immuunipuolustuksen ylläpitämiseen, näköjärjestelmän toimintaan sekä ihon kunnon säätelyyn.
Elimistön kannalta on kuitenkin tärkeää paitsi saada riittävästi A-vitamiinia myös ylläpitää sen sopivaa tasoa.
Sekä A-vitamiinin puutos että liikasaanti voivat häiritä elimistön fysiologisia toimintoja ja vaikuttaa haitallisesti terveyteen.
Tässä artikkelissa tarkastelemme, mistä A-vitamiinin puutos johtuu, mitkä tekijät heikentävät sen imeytymistä, miksi sen liiallinen kertyminen elimistöön voi olla vaarallista ja miten nämä tilat voivat näkyä ihossa.
1. Milloin A-vitamiinin puutos syntyy?
A-vitamiinin puutosta kutsutaan A-hypovitaminoosiksi.
Tieteellisessä kirjallisuudessa yhtenä merkittävän puutoksen osoittimena pidetään veren plasman retinolipitoisuuden laskua alle 0,52 µmol/l. Toinen osoitin on maksan A-vitamiinivarastojen väheneminen alle 5–20 µg/g:n tasolle (Carazo A. et al., 2021).
A-vitamiinin liian vähäinen saanti ravinnosta ei kuitenkaan ole ainoa syy sen puutokseen.
Elimistö voi kärsiä A-vitamiinin puutteesta myös monipuolisesta ruokavaliosta huolimatta, jos vitamiinin pilkkoutuminen, imeytyminen, kuljetus tai varastoituminen on häiriintynyt.
1.1. Epätasapainoinen ruokavalio
Yksi A-vitamiinin puutoksen syistä on se, että ruokavalio sisältää liian vähän retinolia ja karotenoideja sisältäviä elintarvikkeita.
Valmista A-vitamiinia eli retinolia ja sen estereitä saadaan pääasiassa eläinperäisistä tuotteista, kuten maksasta, kananmunista ja maitotuotteista.
Karotenoideja, joista osan elimistö pystyy muuttamaan A-vitamiiniksi, saadaan esimerkiksi porkkanasta, kurpitsasta, vihreistä lehtivihanneksista ja muista kasvikunnan tuotteista.
Ravinnon rasvoilla on tärkeä merkitys A-vitamiinin imeytymisessä.
A-vitamiini kuuluu rasvaliukoisiin vitamiineihin. Sen normaali imeytyminen edellyttää ravinnon rasvoja ja sappea. Siksi A-vitamiinin imeytyminen voi heikentyä, vaikka sitä saataisiin ravinnosta riittävästi, jos rasvojen ruoansulatus on häiriintynyt.
1.2. Elimistön lisääntynyt A-vitamiinin tarve
Tietyissä fysiologisissa ja sairauteen liittyvissä tilanteissa elimistön A-vitamiinin tarve voi muuttua.
Lääketieteellisessä kirjallisuudessa tällaisina tekijöinä käsitellään muun muassa seuraavia:
Voimakas fyysinen rasitus.
Pitkäaikainen altistuminen erittäin kylmille tai kuumille lämpötiloille.
Krooninen stressi.
Tyreotoksikoosi eli tila, jossa kilpirauhashormoneja on elimistössä liikaa.
Toipuminen vammoista.
Raskaus ja imetys.
Syöpäsairaudet ja muut vakavat sairaudet.
Elimistön lisääntynyt fysiologinen tarve ei kuitenkaan tarkoita, että A-vitamiinin annostusta pitäisi suurentaa omatoimisesti. Tämä on erityisen tärkeää raskauden aikana, sillä valmiin A-vitamiinin eli retinolin ja sen estereiden liikasaanti voi vaikuttaa myrkyllisesti kehittyvään sikiöön.
1.3. Suoliston ja haiman sairaudet
A-vitamiinin hyödyntämiseen ei riitä pelkästään se, että vitamiinia saadaan ravinnosta.
Sen on ensin käytävä läpi tietyt ruoansulatuksen vaiheet, minkä jälkeen se imeytyy suoliston soluihin eli enterosyytteihin.
Tähän prosessiin osallistuvat ruoansulatusentsyymit, joita tarvitaan retinyyliestereiden pilkkomiseen ja ravinnosta saatavien karotenoidien käsittelyyn.
Haiman sairauksissa, kuten haimatulehduksessa, ruoansulatusentsyymien tuotanto voi vähentyä.
Tämä vaikeuttaa rasvaliukoisten vitamiinien normaalia ruoansulatusta ja imeytymistä.
A-vitamiinin imeytyminen voi häiriintyä myös ohutsuolen sairauksissa, joihin liittyy suolen limakalvon vaurioitumista tai imeytymishäiriö eli malabsorptio. Näin ollen A-vitamiinin puutos voi kehittyä, vaikka sitä saataisiin ravinnosta riittävästi.
1.4. Maksan ja sappiteiden sairaudet
Maksalla on keskeinen rooli A-vitamiinin aineenvaihdunnassa.
Se huolehtii useista tärkeistä tehtävistä:
Varastoi merkittävän osan elimistön A-vitamiinivarastoista.
Osallistuu A-vitamiinin aineenvaihduntaan.
Tuottaa proteiineja, joita tarvitaan retinolin kuljettamiseen elimistössä.
Sairauksissa, joihin liittyy sapen virtauksen häiriintyminen, sapen pääsy suolistoon vähenee.
Koska sappi on välttämätöntä rasvojen ja rasvaliukoisten vitamiinien normaalille imeytymiselle, sen vähentynyt eritys voi heikentää A-vitamiinin imeytymistä.
Maksatulehduksen, maksafibroosin ja maksakirroosin yhteydessä myös retinolin varastoituminen ja kuljetus voivat häiriintyä.
Siksi maksan ja sappiteiden toiminta vaikuttaa suoraan elimistön A-vitamiinin saatavuuteen.




Kommentit