Ihotyypit talinerityksen mukaan

Nykyisin yleisin ja useimpien kosmetologien käyttämä ihotyyppien luokittelu perustuu ihon talineritykseen.

Talinerityksen perusteella erotetaan neljä ihotyyppiä:

• Normaali iho – talineritys on normaalia.

• Rasvainen eli seborrooinen iho – talineritys on lisääntynyt.

• Kuiva eli sebostaattinen iho – talineritys on vähentynyt.

• Sekaiho – iholla on sekä alueita, joilla talineritys on lisääntynyt, että alueita, joilla se on vähentynyt.

Seborrean kliininen kuva

Oireiden ja taudinkulun perusteella seborrea jaetaan seuraaviin muotoihin:

• rasvainen seborrea, jossa tali on paksua tai juoksevaa;

• kuiva seborrea;

• sekamuotoinen seborrea.

Seborrean oireet ovat voimakkaimmillaan ihoalueilla, joilla on runsaasti talirauhasia:

• kasvoilla;

• hiuspohjassa;

• rinnassa;

• selässä.

Rasvaisen seborrean paksussa muodossa iho paksuuntuu, sen kimmoisuus heikkenee ja väri muuttuu ruskehtavan harmaaksi. Talirauhasten tiehyiden suuaukot laajenevat selvästi.

Talirauhasen tiehyt tukkeutuu usein irronneista epiteelisoluista ja talista. Näin muodostuu avoin komedo eli mustapää. Hiukset ovat paksut, karheat ja jäykät. Tähän muotoon liittyy usein vaikeaa aknea, paiseita, märkäpesäkkeitä ja syviä, ihon alle leviäviä karvatupentulehduksia.

Rasvaisen seborrean juoksevassa muodossa iho muistuttaa appelsiininkuorta: ihohuokoset ovat suurentuneet ja selvästi avoimet. Iho kiiltää, ja laajentuneista talirauhasten tiehyistä erittyy runsaasti talia.

Hiukset kiiltävät, näyttävät öljyisiltä ja takertuvat suortuviksi. Hiuksissa on runsaasti kellertäviä, vaihtelevan tiukasti kiinnittyneitä hilsehiutaleita. Myös hiustenlähtöä voi esiintyä.

Talin kemiallisen koostumuksen muuttuessa sen luontainen kyky tuhota bakteereja heikkenee. Tämä voi altistaa toissijaiselle infektiolle.

Kuivaa seborreaa voivat pahentaa esimerkiksi iholle sopimaton kasvojenhoito, ikään liittyvät muutokset ja sääolosuhteet. Talineritys on vähentynyt, ja hilse peittää lähes kauttaaltaan hiuspohjan ja hiukset. Hilsehiutaleet irtoavat usein itsestään ja putoavat vaatteille.

Hiukset ovat yleensä kuivat, ohuet ja hauraat, ja niiden latvat haaroittuvat. Raajojen ojentajapinnoilla ja vartalon sivuilla voi esiintyä selvästi havaittavaa follikulaarista keratoosia eli karvatuppien liiallista sarveistumista. Iholla voi lisäksi olla vaaleanpunaisia tai punaisia, hienon hilseen peittämiä läiskiä eli seborreideja.

Iho tuntuu kiristävältä ja kutisee lievästi. Oireet voimistuvat pesun jälkeen, etenkin kylmällä vedellä pestäessä.

Seborreasta erotetaan usein myös sekamuoto. Tällöin esimerkiksi kasvojen keskiosa on rasvainen ja posket kuivat. Hiuspohjan otsa- ja päälakialueella talineritys voi olla huomattavan runsasta, kun taas muualla hiuspohjassa se on kohtalaista tai vähentynyttä. Myös rasvaisen seborrean paksua ja juoksevaa muotoa voi esiintyä samanaikaisesti.

Seborrooinen eli rasvainen iho kiiltää talin vuoksi. Laajentuneet ihohuokoset tekevät ihon pintarakenteesta karkean, ja ihon sävy on yleensä harmahtava. Iholla on usein taipumusta komedojen, talirauhaskystien ja aknemuutosten muodostumiseen.

Sebostaattinen eli niukasti talia erittävä iho on yleensä kuiva ja hilseilee usein. Pesun jälkeen iho tuntuu kiristävältä.

Vaikka kuivuus on sebostaattiselle iholle tavallista, se ei ole ihotyypin määrittämisen tärkein peruste. Ratkaiseva tunnusmerkki on talirauhasten vähentynyt toiminta. Siksi sebostaattinen iho ei yleensä kiillä rasvaisesti, ihohuokoset eivät tavallisesti ole laajentuneet eikä komedoja esiinny.