Aurinko, D-vitamiini ja SPF – miten saat auringosta hyödyn ilman, että nopeutat ihon ikääntymistä

Auringonvalo on ihmiselle tärkeää. Yksi sen merkittävimmistä vaikutuksista on D-vitamiinin muodostuminen.

D-vitamiini ei kuitenkaan ole pelkästään vitamiini. Toiminnaltaan se muistuttaa enemmän hormonia. UVB-säteilyn vaikutuksesta ihossa alkaa muodostua D3-vitamiinia, joka muuttuu edelleen maksassa ja munuaisissa aktiiviseksi hormonin kaltaiseksi yhdisteeksi. Se osallistuu kalsiumin ja fosforin aineenvaihduntaan sekä vaikuttaa luiden, lihasten ja immuunijärjestelmän toimintaan monien muiden tärkeiden tehtävien lisäksi.

Kyse ei siis ole siitä, tarvitseeko ihminen D-vitamiinia.

Tarvitsee.

Todellinen kysymys kuuluu:

Onko kasvoja altistettava säännöllisesti auringolle D-vitamiinin vuoksi ja samalla lisättävä ihon valovaurioiden riskiä?

Vastaus on: Ei.

Miten iho muodostaa D-vitamiinia?

D-vitamiinin muodostumiseen tarvitaan nimenomaan UVB-säteilyä. Se käynnistää ihossa olevan 7-dehydrokolesterolin muuttumisen D3-vitamiinin esiasteeksi.

Samat UVB-säteet voivat kuitenkin aiheuttaa myös auringonpolttaman, DNA-vaurioita ja ihon tulehdusreaktion.

Siksi aurinko ei ole pelkästään "hyvä" tai "huono". Kyse on tekijästä, jonka vaikutus riippuu altistuksen määrästä.

Kuinka paljon aurinkoa ihminen tarvitsee?

Yhtä kaikille sopivaa aikaa ei ole olemassa.

Joissakin suosituksissa mainitaan noin 5–15 minuuttia auringossa 2–3 kertaa viikossa. Toisissa puhutaan noin 5–30 minuutista useita kertoja viikossa.

Nämä ovat kuitenkin vain suuntaa antavia arvioita.

Todelliseen tarpeeseen vaikuttavat muun muassa:

• maa ja maantieteellinen sijainti

• vuodenaika

• vuorokaudenaika

• UV-indeksi

• ihon fototyyppi

• ikä

• auringolle altistuvan ihon pinta-ala

• pilvisyys

• veden, hiekan ja lumen heijastama UV-säteily

• aurinkosuojan (SPF) käyttö

• elämäntavat

• veren D-vitamiinitaso.

Vaaleaihoiselle ihmiselle kesällä voi riittää lyhyt altistus auringolle. Tummempi iho sekä asuminen pohjoisessa voivat edellyttää pidempää altistusta.

Pitääkö kasvot altistaa auringolle D-vitamiinin vuoksi?

Ei.

D-vitamiinia muodostuu missä tahansa auringolle altistuvassa ihossa – esimerkiksi käsissä, jaloissa tai vartalolla.

Kasvot eivät ole välttämättömiä D-vitamiinin muodostumiselle.

Päinvastoin.

Kasvot altistuvat ultraviolettisäteilylle enemmän kuin mikään muu kehon alue, minkä vuoksi ne myös ikääntyvät nopeammin.

Juuri kasvoille ilmaantuu useimmiten:

• pigmenttiläiskiä

• verisuonten korostumista

• ihon kuivumista ja suojakerroksen vaurioita

• ryppyjä

• ihon kiinteyden heikkenemistä

• epätasaista ihon sävyä

• valovanhenemisen merkkejä.

Siksi järkevä strategia on:

Suojaa kasvot, kaula ja dekolteealue päivittäin aurinkosuojalla, hatulla ja aurinkolaseilla. Tarvittava auringonvalo voidaan saada turvallisemmin muilta, paremmin auringonvaloa kestäviltä ihoalueilta.

Miten oleskella auringossa turvallisesti?

Tärkein periaate on:

Auringonvalon tulee olla hallittua, ei ihoa vaurioittavaa.

Ihoa ei tulisi koskaan altistaa niin pitkään, että se alkaa punoittaa. Punoitus on jo merkki tulehdusreaktiosta ja ihovauriosta.

Käytännössä tämä tarkoittaa:

• älä ota aurinkoa niin, että iho palaa

• vältä solariumia

• vältä pitkää oleskelua auringossa voimakkaimman UV-säteilyn aikaan

• suojaa kasvot päivittäin

• altista vartaloa auringolle kohtuullisesti ja vain lyhyitä aikoja

• huomioi päivän UV-indeksi

• huolehdi ihon suojakerroksen palautumisesta auringon jälkeen

• jos iholla on taipumusta pigmenttimuutoksiin, suojaudu erityisen huolellisesti.

D-vitamiini on elimistölle välttämätön.

Kasvojen ennenaikainen valovanheneminen ei kuitenkaan ole hinta, joka D-vitamiinista täytyy maksaa.

Nykyaikainen lähestymistapa ei tarkoita auringon pelkäämistä eikä myöskään sitä, että ihoa tarkoituksella rusketetaan "terveyden vuoksi".

Paras ratkaisu on erottaa toisistaan kaksi tavoitetta:

Elimistölle: ylläpidetään riittävä D-vitamiinitaso.

Kasvojen iholle: suojataan sitä pitkäaikaiselta UV-säteilyn aiheuttamalta vauriolta.

D-vitamiinitasoa arvioidaan elämäntapojen, ravitsemuksen ja tarvittaessa verikokeiden perusteella. Tarvittaessa D-vitamiinia voidaan täydentää ravintolisillä.